Bruchstück

substantiivi
  1. Saksan kielestä lainattu sana, joka tarkoittaa kappaletta tai osaa jostakin suuremmasta kokonaisuudesta, erityisesti kun se on rikkoutunut tai epätäydellinen. substantiivi
    Löysin maasta vanhan maljakon Bruchstückin.
    Kirjan Bruchstückit olivat levällään lattialla.