Lärm

substantiivi
  1. Äänekäs ja häiritsevä ääni, joka aiheuttaa häiriötä tai epämukavuutta. substantiivi
    Naapurit tekivät paljon lärmiä myöhään yöhön asti.
    Lärmä oli niin kova, että se häiritsi uniani.
  2. Melu tai ääni, joka syntyy esimerkiksi liikenteestä, koneista tai muista hälyttävistä lähteistä. substantiivi
    Kaupungin liikenteen lärmistä on vaikea saada lepoa.
    Tehdas aiheutti ympäristölleen huomattavaa lärmia.

käännökset

🇺🇸 Englanti → noise yleiskielinen, arkikieli
🇫🇷 Ranska → bruit yleiskielinen, neutraali
🇩🇪 Saksa → Lärm arkikielinen, yleiskäyttöinen melun kuvaamiseen