biçim

substantiivi
  1. muoto tai ulkomuoto, joka kuvaa jonkin esineen, olion tai asian ulkoista rakennetta tai muotoa substantiivi
    Kukka oli kauniin biçimin omaava.
    Rakennuksen biçim oli moderni ja erottuva.
  2. muodon tai rakenteen järjestys tai järjestäytyneisyys, erityisesti jonkin ilmaisun tai ilmaisumuodon osalta substantiivi
    Runon biçim oli perinteinen sonetti.
    Tanssin biçim vaati tarkkaa rytmiä ja liikemallia.