põim

substantiivi
  1. Põim tarkoittaa yleensä kudottua tai punottua nauhaa tai rihmaa, joka on valmistettu esimerkiksi nahasta, tekstiilistä tai muusta materiaalista. Sitä käytetään usein koristeena, kiinnitykseen tai sitomiseen. substantiivi
    Hän koristeli vaatteitaan värikkäällä põimillä.
    Põim käytettiin vanhoissa käsitöissä sitomaan tavaroita yhteen.
  2. Põim voi myös tarkoittaa perinteistä suomalais-ugrilaista tai balttilaista solmukuvioista tai nauhaa, jota käytetään esimerkiksi kansantansseissa tai rituaaleissa symbolina tai koristeena. substantiivi
    Perinteisessä kansanpuvussa oli kauniita põim-koristeita.
    Seremonian aikana käytettiin erityisiä põim-sidoksia.