pakkuma

substantiivi
  1. Tilanne, jossa jokin esine tai aine jää jähmettyneeksi tai kovettuu kylmässä, esimerkiksi jäätyessä tai pakkasessa. Pakkuma voi tarkoittaa myös sitä, että jotain on jäätynyt tai kiinteytynyt kylmässä olosuhteissa. substantiivi
    Vesipullo oli jäätynyt ja pakkuma oli kiinteä jääkappiin jätettynä.
    Puut olivat pakkumassa kylmässä säässä, ja niiden oksat olivat jähmettyneet.
  2. Kuvaus siitä, että jokin aine tai esine muuttuu kiinteäksi tai kovettuu kylmässä, usein viitaten luonnollisiin tai fysikaalisiin prosesseihin kuten jään muodostumiseen. substantiivi
    Vesiputket voivat pakkumassa, mikä voi aiheuttaa vuotoja talvella.
    Hedelmäpuiden oksat pakkumassa, mikä suojaa niitä pakkaselta.