passima

substantiivi
  1. vanhahtava tai harvinaisempi muoto sanasta 'passi', joka tarkoittaa henkilökorttia tai matkustusasiakirjaa, erityisesti Suomessa käytettynä historiallisesti. Tämä muoto voi esiintyä vanhoissa teksteissä tai kirjallisuudessa viitaten henkilöllisyystodistukseen. substantiivi
    Hän esitti passiman poliisille tarkastuksen yhteydessä.
    Vanhoissa kirjoituksissa mainitaan passima matkustusasiakirjana.
  2. harvinaisempi tai alueellinen muoto sanasta 'passi', jota voidaan käyttää puhekielessä tai murteissa tarkoittamaan henkilökorttia tai matkustusasiakirjaa. substantiivi
    Otin passiman mukaani matkalle.
    Passima oli vanha ja hieman kulunut.