rispa

substantiivi
  1. Rispa on substantiivi, joka tarkoittaa kulunutta tai rispaantunutta reunaa tai kangasta, jossa on hapsuja tai lankoja irti. substantiivi
    Vanhan maton rispaantuneet reunat kaipaavat korjausta.
    Housujen lahkeet alkoivat rispaantua käytössä.
  2. Rispa voi myös tarkoittaa verbiä, joka kuvaa kulumista tai hapsuuntumista, erityisesti kankaan tai paperin reunan osalta. verbi
    Kangas rispaantui pesussa.
    Paperin reuna rispaantui, kun sitä käsiteltiin huolimattomasti.