sohjo

substantiivi
  1. Luminen tai jäinen seos, joka on osittain sulanut ja vetinen, usein muodostuu teille tai jalkakäytäville talvella. substantiivi
    Auto liukasteli sohjon peittämällä tiellä.
    Kävely sohjoisella jalkakäytävällä oli hankalaa.
  2. Veden ja jään seos, joka voi muodostua vesistöjen pinnalle keväällä tai syksyllä, kun jää alkaa sulaa. substantiivi
    Järven pinnalla oli paksu kerros sohjoa.
    Kalastajat varoittivat, että sohjo voi olla vaarallista veneilijöille.