stigma

Substantiivi
  1. Leima, häpeä tai negatiivinen merkki, joka liitetään henkilöön tai asiaan. Substantiivi
    Hän koki yhteisön stigmana hänen taustansa vuoksi.
synonyms: leima, häpeä, merkki

käännökset

🇸🇦 Arabia → وصمة عار contextLiterary
🇧🇬 Bulgaria → стигма contextMedical
🇺🇸 Englanti → stigma formaalinen, yhteiskunnallinen, sosiaalipsykologinen
🇪🇸 Espanja → estigma sosiaalinen, negatiivinen leima
🇳🇱 Hollanti → stigma contextFormal
🇮🇹 Italia → stigmatizzazione yhteiskunnallinen, negatiivinen leima
🇯🇵 Japani → 烙印 contextFormal
🇬🇷 Kreikka → στίγμα contextStandardLanguage
🇳🇴 Norja → stigma formaalinen, lääketieteellinen ja psykologinen konteksti
🇵🇹 Portugali → estigma contextFormal
🇵🇱 Puola → stygmat tekninen, kasvitiede
🇫🇷 Ranska → stigmatisation yhteiskunnallinen, negatiivinen leima
🇷🇴 Romania → stigmat contextFormal
🇸🇪 Ruotsi → stigma tieteellinen, lääketieteellinen, psykologinen
🇩🇪 Saksa → Stigma tieteellinen, lääketieteellinen, muodollinen
🇩🇰 Tanska → stigma tieteellinen, psykologinen, sosiaalinen
🇹🇷 Turkki → damga yhteiskunnallinen tai sosiaalinen leima, negatiivinen merkitys
🇭🇺 Unkari → stigma tieteellinen, tekninen, kasvitiede
🇷🇺 Venäjä → клеймо contextFormal
🇪🇪 Viro → stigma contextFormal